Ahdistaa niin helvetisti että henkeä ei saa.Tuntuu kun koko keho olisi pysähtynyt samaan asentoon eikä siitä pääse mihinkään vaikka yrittää.Kaikki kyselee ootko kunnossa ja vastaat vaan joo vaikka todellisuudessa olet murtumispisteessä.Tunnet itsesi niin mitättömäksi muitten seurassa.Tuntuu kun kaikki vaan tuijottaa sua ja puhuu paskaa vaikka niin ei ole.

Ennen julkiset paikkat ei aiheuttanut näin pahaa ahditusta mutta masennuksen myötä ahdisteneisuus on lisääntynyt.Paskaa kaikki on paskaa.Sitten kun pääset lähtemään melkein juoksen kotiin. Kotona pystyn suojautumaan suurimmalta osalta vaikeista tunteista eikä minun tarvitse koko ajan pyydellä anteeksi olemassaoloani. Olen turvassa.Huomenna taas pitää kohtaa tämä sama paska.